Yhdistelmä näkymä Sisentämätön näkymä Puunäkymä
Aiheet [ Edellinen | Seuraava ]
Arkkitehtuuri mallintaa todellisuutta
Olen vasta hiljattain tutustunut JH:n suositukseen 179 (Kokonaisarkkitehtuurin kehittäminen) sekä sitä sivuaviin suosituksiin 171 (Kehityskohteiden tunnistaminen) ja 173 (Vaatimusmäärittely). Ensiksikin on hienoa, että tällaista työtä on tehty ja ilmeisesti tehdään edelleen. Asioiden ammattimaisesta jäsentämisestä on Suomessa huutava puute ja nämä suositukset korjaavat tilannetta ehdottomasti parempaan.

Olen itse ollut mukana useissa arkkitehtuurihankkeissa ja pohdiskellut arkkitehtuurikysymyksiä viisaiden ja kokeneiden arkkitehtien kanssa. Esitän tässä joitakin kommentteja, jotka eivät ole ristiriidassa suosituksen 179 kanssa, mutta toivottavasti antavat lisämaustetta keskusteluun.

Mielestäni arkkitehtuurin perimmäisenä tarkoituksena on kuvata todellisuutta sellaisena kuin se on nyt ja etenkin sellaisena kuin sen halutaan olevan. Arkkitehtuuria tarvitaan tämän muutoksen aikaansaamiseksi. Sen vuoksi arkkitehtuurityössä pitäisi korostaa tavoitetodellisuuden ymmärtämistä lähtökohtana tavoitearkkitehtuurille. Arkkitehdin tehtävänä on tehdä tämä transformaatio mallinnuksen avulla käyttäen hyväksi JHS 179:n kuvan 10 mukaista viitekehikkoa (tosin prosesseja kannattaisi käsitellä jo käsitteellisellä tasolla). Tavoitearkkitehtuuri on vastinpari tavoitetodellisuudelle. Tämä näkökulma ei mielestäni tule riittävästi ilmi suosituksessa.

Kokonaisarkkitehtuuri on mielenkiintoinen käsite. Siihen liittyy mielikuva, että on olemassa sellainen ylätason arkkitehtuuri, jota tarkentamalla päästään sovellusaluekohtaisiin arkkitehtuureihin. Ikäänkuin olisi olemassa arkkitehtuuri, jota tarkentamalla päädytään terveyspalveluratkaisuihin, verohallinnon palveluihin tai pankkiautomaatioon. Ei se ihan näin mene. Kun abstrahoidaan riittävästi, kaikki alkaa näyttää samanlaiselta. Pulmana vain on, että abstrakteja malleja ei sellaisenaan pystytä toteuttamaan. Ylätasolla on toki järkevää linjata ohjeistuksia arkkitehtuureille ja määritellä referenssiarkkitehtuureita. Väitän kuitenkin, että kokonaisarkkitehtuuri lopulta syntyy tulkitsemalla näitä ohjeita sovellusaluekohtaisesti tällä sovelusalueella käytettyjä käsitteitä hyödyntäen. Vasta-argumentti on, että nyt tehdään siiloratkaisuja. Mutta ei näin tarvitse olla, jos arkkitehdit osaavat hommansa. Ja jos eivät osaa, peli on menetetty joka tapauksessa. Otan esimerkin: Jos suunnitellaan vaikkapa asiakashallintaratkaisua, arkkitehti huomaa välittömästi, että asiakas on itse asiassa rooli – yritysasiakkaista puhuttaessa yrityksen rooli. Sama yritys voi toimia myös toimittajana. Tällöin on järkevää käsitellä yritystiedot yritystietoina eikä asiakastietoina.

Jos olette kiinnostuneita lukemaan ajatuksiani arkkitehtuurin tekemisestä, voitte tutustua kirjoittamaani blogiin ”Hyvää arkkitehtuuria tarvitaan” wiki-sivulla http://www.itewiki.fi/blog/?cat=55

Heikki Melama
Flag Flag